"Häh?"

"Ammuskelua? Koulussa?" 

"Ai samanlainen kuin Jokelassa?"

 "Onko ketään kuollut?"

"Oikeesti vai?"

Opettaja yrittää selittää vähän yksityiskohtaisemmin, mutta huomaamme pian, että ei hänkään tiedä vielä tilanteesta paljoa. Lähet'n tekstarin äidilleni ja kysyn häneltä asiasta. Siinä vaiheessa ampuja oli kuulemma jo ampunut itsensä ja oli useita kuolonuhreja. Yksi kavereistani saa päähänsä, että voisimme laittaa television päälle ja katsoa uutisista, mitä on tapahtunut. Muutaman minuutin ajan opettja taistelee vanhan television kanssa yrittäen saada sitä päälle, kunnes ymmärrämme, että siinä ei ole digiboksia. Pienen hälinän jälkeen jatkamme taas tehtäviä ja luokassa onkin poikkeuksellisen hiljaista. Uskon, että silloin kaikki miettivät vain yhtä ja samaa asiaa.

Okei, eli mä en ookaa kirjotellu varmaa koko kesänä. On ollu niin kiireistä et ei oo oikee ehtiny. No mä yritän selittää mahdollisimman lyhyest mitä kaikkee on tapahtunu.

Mä ja M ollaa nykyää vaa kavereita.

Kesän alus oli kaverin rippijuhlat, jonne mä menin vahingos viikkoo aikasemmin. Mä olen kesäl aina ihan sekasin viikoist ja päivist...

Sit kävin Brysselis shoppailemas.

Ja sen jälkee päästää kesän kohokohtaan, eli kielimatkaan. Menin Englantiin, Oxfordiin, Drama Campil. En tuntenu ketää muita suomalaisii, mut heti sain kavereita ku lentokentäl alettii jo pelata fuskupaskaa ja mä tietenkin voitin. Varmaa ainoo korttipeli minkä osaan. Se matka oli kyl aika mielenkiintonen. Yks ilta juostii suomalaisten kaa ympäri keskustaa toistemme perässä, huudettiin toisillemme suomeksi ja "riideltiin". Oikeastaan me vaa vedettii joku improvisoitu näytelmä, mut poliisit ja kaikki muut ei vaan ihan ymmärtäny sitä... Sit mä murtauduin mun isäntäperheeseen. Tai oikeastaan yks tuntematon tyyppi autto mua murtautumaan sinne. Ja seuraavana päivänä murtauduin kouluun. Se oli periaattees vahingos... Juttua oli norjalaisen, italialaisen ja ruotsalaisen kaa. Heti ekasta päivästä lähtien ahdisteltii sitä ruotsalaist. Sil jää varmaa draumat.. Sit yks päivä saatiin kavereiden kaa sellanen idea, et laitetaa laput paitaan kiinni, mis lukee "Free hugs!" Se oli just hauskaa ku kaikki söpöt poja tuli halaa. Varmaa 30 poikaa yhen tunnin sisäl... Et mulla todellakin oli hauska matka:)

Sit sen jälkee heti cheerleading leiril. Siellä iskettii sit jotai golffareit, pelattii niiden kaa illal futist ja tällee. Ja mä sain pitää maajoukkueen huiskii kädes, mikä oli kyl aika hieno hetki.

Sit oli kummitädin häät. Se meni jonku ranskalaisen kaa naimisiin, et kirkko oli sit täynnä sen kaikki ranskalaiset sukulaiset. Ne oli aika hauskoi... Opetettii niil letkajenkkaa ja tansittii twistii koko yö. Tai mun twist taidot nyt ei oo mitkään kauheen hyvät. Tai yhden ranskalaisen mä kyl sain hurmattuu.

Siinä oli suurinpiirtein mun kesä. Tai ei tähän nyt kaikkee jaksa kirjottaa...

M ja mä ollaan kavereita. Tai niin mä ainakin luulisin. Siitä en niinkään oo varma.. Se selittää aina sen kavereille kuinka kaunis mä olen ja tällee... Mä tapasin muuten sen pari viikkoo sitten. Sen kyydissä mopolla ajettiin varmaan jotain 50 kilsaa ja koko matkan satoi. Miettikää oikeasti, perillä juoksin kyttii karkuun oikeastaan melkein ihan tuntemattomien tyyppien kanssa ja ihan tuntemattomassa paikassa. Se todellakin oli tosi sekava yö...

Sit ku M:än kaverit alko kysellä tietenki et kuka mä oon, ni M oli kertonu mis mä asun, et aika kaukaa, mut siin vaihees ku M kerto, et se ei oo koskaa nähnykkää mua, pikkase kaikki repes:) Repesin itekki, koska se oli vaan niin hauskan kuulosta, ku M kehuu mua tosi paljon ja sit käy ilmi et me ollaan tunnettu vast muutama päivä ja et ei olla koskaa nähtykkää...

Eli, perjantaina mä lähden viikonlopuksi Lontooseen. Aion vaan shoppailla ja shoppailla. Ja ehkä kunnon turistina voisin käydä myös kaksikerroksisessa bussissa...

Eli mun kaverit oli viikonloppuna yötä. Laulettiin varmaan neljä tuntia SingStar peliä vai mikä se sit onkaan, johonkin kahteentoista. No sitten yks mun kaveri päätti soittaa sen kaverille, sanotaan sitä nyt vaikka M:ksi (eihän mulla ole vielä täällä ketään M nimistä?). Vähän ajan kuluttua mun kaveri päätti mennä laulamaan ja vaan tyrkkäsi kännykkänsä mulle. Lopulta siinä kävikin niin, että juttelin M:än kanssa jotain kaks tuntii varmaan. Sen jälkeenkin oon jutellut M:än kans kännykäs aika paljon. Oon tuntenut sen kuitenkin vaan pari päivää. Mutta parasta oli, kun kuulin, että M tulee kesätöihin paikkaan, joka on ihan lähellä minua! Hymyilin koko eilisen päivän kuin naantalin aurinko. Nähdään sitten kesällä ja M on jo ehdottanut, että pääsisin hänen moponsa kyytiin. Uskon, että kesästä tulee kaikkein paras ikinä... 

E, R ja I ovat kaikki mun koulussa ja ovat mun hyviä kavereita. E ja I ovat kasilla ja samalla luokalla ja R on mun kanssa samalla luokalla.

Ässä (ennen oli vaan S) on R:n suuri ihastus, päätyy todennäköisesti vielä joskus yhteen.

Dr. T ja T ovat parhaat kaverini, jotka asuvat Turussa.

EL on entinen ihastukseni, mutta enää en tule hänestä varmaan puhumaan niin paljon. Ennen mainitsin kyllä usein.

Muita turkulaisia kavereitani saatan joskus myös mainita, kuten esimerkiksi V, Sixpäck ja J.

Sitten leiriin, joka oli viikonloppuna. Aika samanlainen kuin ennenkin, paitsi se oli pelkästään "isoille" suunniteltu eli 14-vuotiaille tai sitä vanhemmille (itse ja kaverini emme ole ihan vielä 14, mutta päästiin silti). Hauskaa oli kuten normaalisti, valittettavast Sixpäck ja EL ei päässy. Mutta sitten lauantai noin kolmelta yöllä, yksi kaverini päätti pistää pystyyn Talentin. Ei siinä mitään, mutta J päättikin voittaa strippaamalla. Ensin kaikki luulivat, että J vain vitsailee, mutta seuraavassa hetkessä olivatkin J:n housut ja paita lähteneet. Tytöt suorastaan sekosivat.. Minä mukaan lukien:) Voittajasta oltiin ihan yksimielisiä. Sen jälkeen kaikki seurasivat J.tä joka paikkaan, mikä olikin aika huvittavaa. Mistään muusta ei puhuttukkaan sen jälkeen, kuin J:n vatsalihaksista. Itse olen pitänyt J:tä ihan vain kaverina, mutta nyt vasta huomasin, kuinka hyvännäköinen hän on (se kundi kuule osaa stripata!). En siis hänestä vieläkään tykkää, ihan vain kaverina, mutta on se hauskaa, mitä pieni strippaus esitys saa aikaan..

Sori, oli vaan pakko tulla kertomaan, ku tää on vaivannut mua jo niin paljon.

Tuntuuko teistä koskaan, että jossain paikassa kaikki tuntuu turvalliselta ja tuntuu, että mitään pahaa ei voisi tapahtua siellä? Pari viikkoa sitten huomasin juuri tämän. Monelle tää paikka on varmaan koti. Mut olin taas kielileirillä ja siellä olin parhaiden kavereideni kanssa. Kaikki tuntevat kaikki ja aina on hauskaa. Siellä tuntuu siltä, kuin mitään pahaa ei voisi koskaan tapahtua ja maailma vaikuttaa paljon valoisammalta. Tosi syvällisii nää mun jutut... Mut täl viikonloppuna on taas leiri.

Ja yks uutinen viel. Mä en tykkää kenestäkää. Mikä on aika outoo, koska melkee koko elämäni ajan mä oon tykänny ainaki vähä jostai tyypist. Mut nyt mä en tykkää kenestäkää. Kaikki tyypit mun koulus on niin maalaisjunttei, et ei voi tykätä. Ja ne tyypit kenest mä voisin tykätä, asuu Turus ja sinne on täält jotai tunnin ajomatka ja niit tyyppei mä nään vaa noin joka toinen kuukaus, ni on vähä hankalaa. Et sillee sit...