Maailmahan on pullollaan miehiä. Kenelle ei esimerkisksi kelpaisi tumma ja hurmaava italialainen pizzerianperijä, joka on kaiken lisäksi mestari futiksessa? Mulle ainakin kelpaisi. Tai miten olisi hiemostunut ja komea britti, joka omistaa miljoonakartanon aivan Lontoon lähellä, ja joka lumoaa sinut aksentillaan? Entä blondi ja juro suomalainen, jonka ihania taivaan sinisiä silmiä et voi vastustaa? Eikä niissä rikkaissa jenkeissäkään mitään vikaa ole.

Mutta joskus se ei olekaan niin yksinkertaista. Tulee selville, että italiaano haluaakin keskittyä pelkän mutaisen pallon potkimiseen. Ja britti onkin pelkkä viiniä läträävä itserakas keikari. Blondi sinisilmäkin paljastuu normaaliksi mettäjuntiksi, joka ei ymmärrä Hollywood haaveitani. Ne pettäjä jenkitkin ovat myös perseestä. Miksi kaiken pitää aina olla niin hankalaa?