Joskus mietin, kuinka etuoikutettu olen ollut. Ulkomaille pääsen noin viisi kertaa vuodessa, kun jotkut kaverini eivät ole edes Helsingissä olleet. Saan uusia vaatteita melkein koko ajan, talo on iso, eikä rahasta ole muutenkaan ollut pulaa. Nyt kaikki todennäköisesti ajattelevat, että olen leuhka kakara, mutta oikeasti yritän todella kovin olla olematta. Blogissa näistä asioista on vain paljon helpomoi kertoa. Kaverini sanovat aina " Sulla on niin iso talo ja te ootte oikeesti niin helvetin rikkaita!" Jotkut olisivat varmaan iloisia ja ylpeitä, jos heille sanottaisiin näin, mutta sitten kun asiat oikeasti ovat näin, sitä on vaikeaa myöntää. Mä en oikeasti tiedä onko mun isä rikas vai ei. Olen mä tietenkin huomannut, että mun asiat on vähän eri tavalla kuin muiden. Mutta sitä on todella vaikea sanoa " Joo, on mun isä rikas". Jos mun kaverit alkavat puhua mun rahoista, yleensä vaivaannun ja yritän vaihtaa mahdollisimman nopeasti puheenaihetta. Mun vanhemmat on opettanut, että ei saa kehuskella rahoilla, enkä mä niillä leuhkikkaan. Juuri viime viikolla, yksi tyyppi mun luokalla alkoi selittää "Meillä onkin kaks kerroksinen talo ja aina kun meille tulee vieraita, ne sanoo että meidän talo on tosi hieno". Mä olisin niin kovin halunnut sanoa takaisin "Meillä onkin kolme kerroksinen talo, uima-allas sisällä ja meidän taloa sanotaan aina palatsiksi tai kartanoksi", mutta pidin kuitenkin suuni kiinni. Ja miksi? Koska kun kuuntelin tämän tytön juttuja, hän kuulosti niin leuhkalta ja itserakkaalta, että en missään nimessä halua kuulostaa häneltä.

Sori, oli vaan pakko tulla kertomaan, ku tää on vaivannut mua jo niin paljon.